Yöbloggaaja esittäytyy

Mulla ei ihan oikeesti oo mitään asiaa teille, mutta mun tekee niin mieli blogata, joten tässä mä olen. Mä en oo suunnitellut tätä postausta ollenkaan, eikä mulla kyllä ole edes kuvia, mutta eipä anneta sen häiritä. Ehkä heitän tähän pari jotain vanhaa kuvaa :) 
Tänään ei oo tapahtunut paljoa mitään. Aamulla heräsin joskus yhentoista maissa. Lähdin sitten vanhalle asunnolle, pesin hieman pyykkiä ja katoin sieltä kaikkia kamoja mukaan, mitä aion ottaa Englantiin. Kävin sitten myös kaupassa ostamassa maitoa jne, kun äiti pyysi. 

Päivän aiheena oli oikeastaan se, että saisin pakattua mun matkalaukun. Ja arvatkaa vain sainko. 
Ratsastuskamat oon onnellisesti saanut tuonne laukkuun, mutta siihen se sitten jäi. Koko pakkaus tökähti siihen, kun en löytänyt mun shortseja mistään, ja nyt oonkin sitten loppupäivän ihmetellyt minne ne on kadonneet. Oisin tietty voinut pakata kaiken muun, paitsi ne shortsit, mutta enpä sitten tehnyt niin, vaan jätin pakkauksen sikseen. No, onhan mulla vielä pari päivää aikaa. Mitä luultavammin pakkaan hirveellä kiireellä keskiviikkoaamuna, ennen kun lähden junalla kohti Tuusulaa. Mä en oikein ymmärrä, minkä takia mä teen tästä pakkauksestakin niin vaikean asian. Voisin vain heittää vaatteita matkalaukkuun, hiusharja ja hammasharja mukaan ja menoks. Mutta kun ei. Mun täytyy miettiä kaikki vaatteet niin, että ne sopii toistensa kanssa mahdollisimman hyvin yhteen,  tarkistaa kaikki kymmeneen kertaan, miettiä ikuisuus mitä puuttuu, vaikkei mitään puuttuisikaan. Ehkä tosi asia on vain se, että olen surkea pakkaaja. 

Englantiin lähtö jännittää mua tosi paljon. Mä olen suoraan sanoen surkea puhumaan ja ymmärtämään englantia. Teoriassa ehkä osaan kielioppia jne, mutta ääntämiset sun muut ei kyllä onnistu yhtään.. Ja nyt oon menossa Englantiin, asumaan isäntäperheeseen ja puhumaan sinne englantia. Saatan ehkä pärjätä tällaisissa ns. perus olosuhteissa enkulla, mutta sitten on se viikko ratsastusta. Mun hevossanasto englanniksi jää suurin piirtein siihen, että tiedän mikä on hevonen, talli ja poni englanniksi. Ja toki, tarkoituksenahan oli opiskella tätä hevossanastoa ennen matkaa.. mutta se(kin) jotenkin jäi ja unohtui. Eli suoraan sanoen, en tiedä miten pärjään siellä. Toki mun ympärillä tulee luultavasti olemaan lähes koko ajan joku muukin suomalainen, mutta on se vähän noloa, jos ei ymmärrä sanaakaan mitä toinen yrittää englanniksi kertoa. Mutta toisaalta, ei kai kaikki muutkaan osaa siellä täydellistä englantia, ja senhän takia mä sinne periaatteessa haluan lähteä, että oppisin. Että voisin noiden kolmen viikon siellä olon jälkeen sanoa, että osaan englantia, ainakin paremmin kuin lähtiessäni. 

Toinen asia kielitaidon lisäksi Englantiin lähdössä mua jännittää kaikki ihmiset. Viihdynkö isäntäperheessäni, onko muut meidän ryhmäläiset mukavia? Yksin en tule jäämään, sillä lähdemme Kaisan kanssa Englantiin yhdessä. Isäntäperheen kanssa olen vaihtanut parit sähköpostit, ja he vaikuttavat kyllä ihan mukavilta, mutta sen näkee sitten vasta siellä. Kolmantena asiana jännittää lähteä niin kauas kotoa niin pitkäksi aikaa. En ole ollut vielä kertaakaan ulkomailla ilman vanhempia, enkä missään ylipäätänsä noin kauaa. 

Mutta, joka tapauksessa, vaikka matka jännittääkin monesta syystä suuresti, odotan sitä silti innolla, ja musta on hirveen hienoa päästä tutustumaan englantilaiseen kulttuuriin elämällä siinä. Enää maanantai ja tiistai. Keskiviikkona suuntaan junalla Kaisan luo ja aikaisin Torstai aamuna on kohteena Helsinki-Vantaa, sieltä sitten toivon mukaan pääsemme koneeseen ja kohti Iso-Britanniaa!

Iida kiittää, kuittaa ja seikkailee seuraavaksi unten maille.